Jokainen päivä niin kuin se on

Päivät lipuvat siihen malliin, että unohtuu kirjoittaa niistä. Oli yksi sumuinen ja viipyilevä maanantaiaamu, jolloin kävimme lenkillä Pitkäjärvellä. Oli lintuja ja huutoa ja hopukalla rivakka askel. Kerran oli kirkas puolukankirpeä pakkasaamu, jolloin Nessu ravasi allani kokonaisen ympyrän hienosti itsensä kantaen kuin paras kouluratsu. Ja minä olin niin iloinen että.

Toisella kerralla latvuksissa tuuli ja pakasti niin, että maastolenkistä ratsain olisi ilman turvamiestä tullut luultavasti katastrofi. Nessu tuppasi juoksentelemaan kapealla polulla, mutta kuunteli kyllä istuntaa ja hillitsi itsensä alamäissä. Ylämäet se on oppinut pääsemään helpolla eli syöksymään vauhdilla, ellen pidä varaani. Sen ei tarvinnut muuten kuin kerran mennä mäkinen ja mutkainen peruslenkkimme ratsastaja selässä, kun se oivalsi, miten mäet kannattaa hurauttaa. Ja jos hurautuksen keskeyttää, nousee keula.

Pientä höyryilyä oli ilmassa eilenkin, kun ratsastin kentällä. Lopetin kuitenkin juoksentelut lyhyeen ja panin pokkana Nessun menemään avotaivutusta. Sieltähän tuli uskomattoman sievää askelta! Ilmeisesti maasta käsin treenailusta on ollut hyötyä, vaikka välillä olenkin epäillyt, onko mitään mennyt perille. Täytyy pitää mielessä, että avotaivutus on riittävän vaikea ja keskittymistä vaativa harjoitus taltuttamaan turhan lepatuksen. Samalla se on erittäin hyvää jumppaa. Olen vähän kahden vaiheilla, pitäisikö keskittyä askellajien edistämiseen vai kehittää tasapainoa ja kehonhallintaa käynnissä. Ehkä lopulta etenemme niin kuin tähänkin asti: fiiliksen mukaan ja päivä kerrallaan.

Hommissa taas

Vein vähän askartelutarvikkeita pojille.

Hopukan loma loppui. Kun menin pitkästä aikaa hakemaan ruunaistani tarhasta, se tuijotti kuin olisi nähnyt avaruusolion. Päätin kyykistellä portilla niin kauan, että se itse tulisi luokse, ja sieltähän se tuli: uteliaana mutta empien – kuin olisi joka askeleella arvioinut, kannattaako irtautua laumasta. Tuuli sattui olemaan "vaarallisen voimakasta", ja silloin lauma on tärkeä turva. Katkeamattomana jatkunut laumaelämä näkyi Nessussa niin, että se turvautui kavereihinsa. Ehken minäkään silti ihan turha tyyppi ole, kun piti kuitenkin tulla haistelemaan ja tukkaani sekoittamaan. Seuraavana päivänä Nessua ei enää tarvinnut odotella.

Vaikka tällä viikolla oli joka päivä oikea hevosenlennätyskeli, työskentely sujui rauhallisesti, suorastaan uneliaasti. Juoksutin kahtena päivänä kevyesti ja siinä välissä ratsastin. Laitan jossain vaiheessa klipin eilisaamun jumppasessiostamme. 

Törmäsin taas omalaatuiseen ongelmaan nimeltä ennakoiva hevonen. Nessu on kovin miellyttämishaluinen, ja fiksuna heppana se oppii nopeasti, mitkä signaalit tarkoittavat mitäkin. Olen yleensä ratsastaessani valmistellut ympyrällä raviin siirtymistä pyytämällä pään alas ja pienen asetuksen sisäänpäin. No, Nessuhan ei enää jää odottamaan pohjeapua, vaan nostaa ravin pelkän asetuksen perusteella, koska tulkitsee, että sitähän minä haluan. Ja tavallaan se on ihan oikeassa. Käyttäytyminen on vielä vahvistunut, kun olen saattanut vahingossa kehua siitä. Jouduin aiemmin tekemään paljon töitä, jotta Nessu ymmärtäisi avut oikein, ja näköjään täytyy palata millintarkkaan ratsastukseen. Tykkään Nessun herkkyydestä, mutta on se kyllä vaativa ratsastettava. On vaikea olla sille reilu kuski. Olen myös hyvin hellämielinen: liikutun siitä, että se yrittää niin kovasti, enkä korjaa ajoissa tai riittävästi. Ja siitä tulee sitten ongelmia.

Tässäpä tämä:

Piti hidastettuna katsoa ja tarkistaa, astuuko Nessu ristiin, ja näyttäisi astuvan. Niin kuin näkyy, taivutusharjoitus on vielä hyvin alkuvaiheessa ja Nessulle yksi vaikeimmista asioista. Kuulostan idioottimaiselta kehuineni, mutta jos hevosta auttaa se, että vingahtelen, niin vingahtelen sitten. Ravi ei ole tässä mitenkään edustavaa; onpahan kuitenkin rentoa. Lopussa näkyy hyvin, miten tarkasti Nessu lukee minua: kun nostan vähän kättä käyntiin siirtymisen merkiksi, se arvelee, että pyydän pysähtymään. Virhe on minun. Oikeasti pelkkä käskysana "käynti" riittää Nessulle merkiksi siirtymiseen.