Luontaishoitoja

1. Metsäkävely

Hevonen pannaan liekaan ja sitten mennään peräkanaa mättäiden ja runkojen yli marssimaan. Tempo voi vaihdella tuntemusten mukaan. Kulje polkuja, joita et ennen ole huomannut. Ihaile maisemia: rotkon pohjalla kiemurteleva joki on ajaton. Kun hevonen päristelee tyytyväisenä ja hamuaa varpuja, tiedät että metsään pitää päästä uudestaan.

2. Karitsaterapia

Tästä kerroin edellisessä postauksessa tarkemmin. Suositeltavaa on mennä lammastarhassa käyntiä ilman satulaa ja harjoitella kuuntelua ja kuulostelua. Hevonen saattaa herkistyä istunnalle, rentoutua ja jopa nukahtaa, jos saa seistä riittävän pitkään. Märehtijöiden seura auttaa ilmeisesti prosessoimaan mielensisäisiä virtoja, sillä hyvin usein virtaus hidastuu. On lohdullista olla olemassa, kun kymmenet uteliaat tai raukeat silmäparit todistavat, että näin on.

3. Terva-rypsiöljyhoito

Hoito kohdistuu intiimialueille ja on erityisen nautinnollista polttiaisaikaan, kun tissit ovat ruvella. Ensin harjataan tai rypsiöljyn kera hierotaan ruvet pois. Jos hevonen levittelee takajalkojaan, siitä tietää, että siellä on vielä jotain mömmöä, jonka voisi raapia pois. Huolellisesti öljytylle alueelle suihkitaan lopuksi tervaa, joka pitää ötökät loitolla.

Rypsiöljyä voi käyttää myös häntien selvittämiseen. Jos on sellainen pehko kuin Kaijalla, tarvitaan öljyä monta desiä. Vaatimattomampikin häntä selviää öljyn kera kohtuullisella vaivalla. Ja kun hännät on harjattu ja leikattu siisteiksi, tuntuu hetken siltä, että elämä on hyvin järjestyksessä ja hallinnassa.

4. Laitsa eli vapaa liikkuvuus

Kaksijalkaiset elävät usein siinä uskossa, että hevosen kunnon ja kehityksen kannalta oleellisinta ovat ohjatut liikuntatuokiot. Kuitenkin jos hevosilla on riittävästi tilaa ja inspiroiva ympäristö, ne liikkuvat ihan itsekseen enemmän ja monipuolisemmin kuin ohjatusti. Tähän vuodenaikaan vihreät korret inspiroivat vaeltelua, ja siihen sisältyy monta kertaa päivässä hillitön kisa, kuka ehtii ekkuna laitsan takanurkasta tarhan portille tai heinäpaalille. Lihashuolto hoituu piehtaroimalla ja vuorovaikutteista jynssäyspalvelua käyttämällä.

Vapaan liikkuvuuden terapeuttiset vaikutukset ovat moninaiset. Hevonen ei mene paljosta patikoinnista ja juoksentelusta jumiin, vaan päinvastoin säilyy varsin vetreänä. Esimerkiksi Nessu esitti tänään juoksutusympyrällä niin upeaa ravia, että olin ihan äimänä. Tavallisesti pyydän siltä rentoa turpa maassa -jolkottelua ja sitten ryhdikkäämpää menoa. Kun röyhistin rintani ja pyöristin niskani, Nessu teki perässä ja taipui tosi hienosti alleen polkien. Sen ilme oli mainio: sisäkorva kuulosteli tarkkaan ohjaustani, ja turpa oli ihan itsestään asettunut sisäänpäin. Hoin "wau", vaikka olisi tehnyt mieli pidättää henkeä.

Karitsaterapiaa

Kävi niin, että mukavasti sujunut laavureissu uhkasi päättyä huonosti, kun Nessu rupesi kotimatkalla hyppimään pystyyn. Hevosten mieliala oli nuorison ymmärtämättömästä käytöksestä johtuen kiihtynyt, ja kotiinpaluu lisäsi kiihtymystä. Nessu polki kuin ompelukone eikä suostunut kävelemään, vaikka siten olisi paremmin pysynyt kavereiden matkassa. Sitten se hermostui, kun en päästänyt sitä hökälehtimään. Keula nousi kuin sotaorhilla. Se nousi vielä sittenkin, kun olimme vaihtaneet kulkujärjestystä ja laittaneet muut hevoset Nessun taakse. Sattuneesta syystä en ryhtynyt taistelemaan ratsuni kanssa, vaan vedin sen rullalle, rauhoitin, jalkauduin ja talutin loppumatkan. Kotona juoksutin ja ratsastin loppukeventelyt hevosella, joka oli yhtäkkiä täysin kuulolla ja yhteistyöhaluinen. Itse asiassa en ollut yllättynyt: sellainen Nessu normaalisti on, joskin olosuhteet saattavat nostaa sen kierroksia odottamattomasti.

Eilen otin uusinnan. Halusin positiivisen kokemuksen Nessulla ratsastamisesta, jotta en rupeaisi pelkäämään. Halusin myös vahvistaa hopukkani rentoa työskentelymoodia, joten juoksutin ja ratsastin sitä pitkästä aikaa champon-apuohjan kera, jolloin se laski päänsä kunnolla. 

Työskentelin lampaiden valloittamassa tarhassa, sillä se on tällä hetkellä ainut tarkoitukseen sopiva aidattu alue. Valinta ei olisi voinut olla parempi. Ympärillään kotoisasti syövät ja märehtivät lampaat ja leikkivät karitsat Nessu toimi kuuliaisesti kuin koira. Se oli mielettömän rento, jopa unelias. Selkäännousua odotellessa sen silmät luppasivat; vähän se sentään käänsi päätään, kun joku uskalikko karitsa lähestyi ja tuli ihmettelemään meitä.

Mietin etukäteen, miten Nessu reagoisi karitsoihin, jotka pomppivat ja juoksevat kilpaa, välillä sähkölankojenkin ali niin että langat soivat. No, pukittelusta tai keulimisesta ei ollut pelkoa. Nessu piti pitkämielisen laumanvartijan ilmeensä, eikä sille tarvinnut kahta kertaa vihjata, miten päin kuljetaan: pujottelua lampaiden välistä, väliin avotaivutusta, ympyröitä, suoria ja kulmia. Ravin nostaminen sai karitsat villiintymään. Ne juoksivat täyttä vauhtia ympäri tarhaa, ja Nessun höntsäravilla ei todellakaan pysytty niiden perässä. Jos meinasi tulla yhteentörmäys, sekä karitsa että Nessu jarruttivat - ja karitsa teki täyskäännöksen. Saattaa kuulostaa uskaliaalta juoksuttaa ja ratsastaa tuollaisten pikku vipeltäjien keskellä. Olin kuitenkin varma, että karitsat osaavat pysyä pois hevosen jaloista, tai ainakin niiden on hyvä oppia pysymään, jos niitä aikoo joskus hevosella paimentaa. Ja nopeaoppisiahan nuo olivat.

En muista, milloin olisi ollut yhtä hauskaa ratsastaa. Koomisia tilanteita sattui yhtenään, ja karitsoiden loikkia ei kerta kaikkiaan voinut nauramatta katsoa. Olin iloinen myös siitä, että Nessu oli niin tyytyväinen ja onnellinen. Se tosissaan tykkäsi hommasta, mikä näkyi seesteisyytenä ja kuuliaisuutena. Ihastelin, miten se rentona rupesi käyttämään kroppaansa elastisesti; pää laski, selkä pyöristyi ja raviin tuli ponnua lisää. Mielentilalla on aikamoinen vaikutus liikkeeseen. Muistanpa vanhan valmentajani Lemisen sanoneen: "Ratsasta päätä, älä kroppaa." Erinomainen ohje.

Laitetaanpa pari kuvaa retkeltämmekin. Ei se ihan huono ollut. ;)